25.10.2008

Hei!

Tässä tarinaa Fannin harrastuksista, tällä kertaa kokemuksiamme TOKOilusta. Sikäli mielenkiintoinen ja haastava laji näin mäyräkoiran kanssa harrastella, usealla kun on käsitys ja kokemustakin mäyräkoiran itsepäisyydestä. Ehkä olin onnellisen tietämätön näistä ennakkoluuloista aloittaessani tottelevaisuusharjoitukset vajaan vuoden ikäisen Fannin kanssa, sillä Fanni on ensimmäinen mäyräkoirani. Alun perin tarkoitukseni oli hankkia yleistä tapakoulutusta ja ennen kaikkea tottelevaisuutta metsästyskoiran viettejä hallitsemaan, jotta Fannia voisi turvallisemmin ulkoiluttaa vapaana luonnossa. Kotona oli tietenkin jo pienestä pitäen opeteltu ja opittukin paljon perusasioita, lisäksi Fannilla oli luontaisena mallina hyvätapaiseksi ja tottelevaiseksi koulutettu perheen toinen koiramme karkeakarvainen saksanseisoja Amber (FIN MVA Ferhill’s Ambrosia). Fanni taitaa perusluonteeltaankin olla kiltti, kun ei ole tuhonnut kotona kuin omia pehmolelujaan. Isosisko Amberin parta kyllä kummasti ”katosi” Fannin tullessa taloon, ilmeisesti Fannin päivät kuluivat Amberia kiusaten ja parrassa ”roikkuen” ;)

Ensimmäinen alkeisTOKOkurssimme oli siis joskus keväällä 2007 ja neljän kerran tapaamisella jo ohi. Sen jatkoksi alkukesästä onnistuin pääsemään uuteen porukkaan ja silloin varmaan se TOKOilukipinä sitten varsinaisesti iski. Treenasimme OSTYn kouluttajamme Annan johdolla koko loppuvuoden tunnollisesti keskiviikkoisin opetellen uusia juttuja. Pikkuhiljaa opimme molemmat Fannin kanssa ja vaikka kotiläksyt jäi yleensä treenaamatta, meistä tuli yhä tavoitteellisempia huomatessamme saavuttaneemme edistystä.

Ryhmämme oli niin innokas oppimaan, että onnistuimme suostuttelemaan Annan jatkamaan porukkamme vetämistä keväällä 2008. Eli keskiviikkoharrastuksemme jatkuivat edelleen.

Yllätykseksi Anna olikin pistänyt kevään kurssin tavoitteeksi osallistua OKK:n epäviralliseen TOKOSeuraCupiin, joten me Fannin kanssa tunnollisina kurssilaisina rohkaisimme mielemme ja ilmoittauduimme heti 9.3. Virpiniemen kuplahallissa pidettävän kokeen MÖLLIluokkaan. Kyllä oli jännää, se kun oli ihan ensimmäinen koe meille molemmille. Koe meni kuitenkin ihan ok lukuunottamatta sitä, että minun kokemattomuuteni vuoksi yksi liike meni nollille. En nimittäin hoksannut varmistaa kaksoiskäskyllä maahanmenoa, jolla olisi 8 pistettä tullut. Harmitti kyllä ja kovastikin, mutta siitäpä opin. Ei siis tullut sijoitusta, harjoitusta kyllä. Pisteitä kertyi kympistä nollaan, yhteensä 93. MÖLLIluokassa arvioitavia osioita on kuusi ja maksimipisteet 120.

Näin olimme sen riman ylittäneet uskaltamalla osallistua ja seuraava OKK:n MÖLLIkoe oli vuorossa 23.6. Haukkukeitaalla. Toinen koe meni jo paremmin, olimme jopa jaetulla I sijalla, vaikkakin maahanmeno taas takkuili, mikä oletettavasti johtui juuri suorituksemme aikana alkaneen vesisateen aikaansaamasta märästä maasta. Tuli silti jopa kolme kymppiä, huonoin 7½ maahanmenosta, yhteispisteet 111. Nousujohteista siis edelliseen verrattuna ;)

Kuvittelin varmaan meidän olevan jo niin kokeneita, että eräänä kesän kauniina sunnuntai-iltana viimeisenä ilmoittautumispäivänä soitin tiedustellakseni OSN:n TOKOkokeeseen pääsymahdollisuutta. Jäsenenä sain saman tien paikan: näinpä olimme Fannin kanssa menossa 30.7. siihen ihka ensimmäiseen viralliseen TOKOkokeeseemme. Voitteko uskoa, että vielä koetta edellisenä päivänäkin kaduin ilmoittautumistani…. silti en ollut kertaakaan harkinnut peruuttamista. Tuloksia kun ei voi saada uskaltamatta yrittää, sama sille onko tulos hyvä vai huono, aina kannattaa yrittää! Tämä koe järjestettiin Kaukovainion urheilukentällä. Nyt sitä jännitystä vasta ilmassa olikin, meinasimme jopa kehästä myöhästyä. Johtuiko lie jännityksestä vai taidoista vai tuurista, mutta me onnistuimme! Saimme kasaan kaiken kaikkiaan 170 pistettä, jolla yllättäen irtosi jopa ALOkasluokan luokkavoitto! Kyllä kannatti uskaltaa osallistua! Tälläkin kertaa tuli kolme kymppiä ja se maahanmeno 7½.

Näin olimme ylittäneet sen virallisenkin riman osallistumalla viralliseen kokeeseen. Nyt harrastuksessamme oli jo eri fiilis. Seuraavana oli suunnitelmissa käydä 4.9. Haukkukeitaalla OKK:n epävirallisin ALOkasluokan liikkein treenaamassa syyskuun OKK:n viralliseen kokeeseen. Epävirallisessa tuli taas kymppejä ja se ilmeisesti vastenmielinen maahanmeno oli kuutosen arvoinen. Tälläkertaa vahvoilla ollut luoksetuloliikkeemme meni kuitenkin yllättäen nollille hiekkakentällä olleiden mielenkiintoisten hajujen vuoksi. Kun Fanni ei totellut tuplakäskyäkään, tuomari nosti nollalapun, mutta siinä samassa Fanni juoksi sivulle suorittaen liikkeen loppuun. Mäyräkoiramaista? Pisteitä tuli silti 147 ALOII tuloksen verran. Sekä virallisessa että epävirallisessa ALOkasluokassa molemmissa maksimipisteet on 200 ja yhdeksän arvioitavaa osiota. Ykköstulokseen tarvitaan 160 pistettä, kakkoseen 140 ja kolmoseen 100 pistettä.

Virallisen kokeen jouduin kuitenkin perumaan, kun saimme yllättäin peruutuspaikan ja kutsun 7.9. Pedersöreen MEJÄkokeeseen.  Hieman harmitti kokeiden päällekkäisyys, mutta ehdottomasti kannatti vaihtaa koelajia: Fanni sai sen viidennen ykkösen kuudennesta MEJÄkokeestaan ja sen myötä FIN JVAn arvon hieman yli kaksivuotiaana!

Seuraavan virallisen kokeen OKK järjesti Virpiniemen kuplahallilla 4.10., josta saimme toisen ALOI tuloksen ja onnistuimme parantamaan suoritustamme jopa 182 pisteeseen! Noinkin korkeat pisteemme riittivät ainoastaan kolmanteen sijaan, kokeessa kun oli todella taitavia koiria, kaksi liki täydellisin pistein. Tällä kertaa maahanmeno olisi ollut täyden kympin arvoinen, mutta aiemmista kokemuksistani johtuen vilkaisin ajatuksissani taaksepäin tarkistaakseni käskyn perillemenon. Tämän tuomari tietty tulkitsi kaksoiskäskyksi ja 8 pisteen arvoiseksi. Mutta kymppejäkin kyllä taas tuli ja upeasti meni!

Tänään tätä juttua viimeistellessäni on 25.10. ja kävimme jälleen TOKOkokeissa. Tällä kertaa KAS:n järjestämässä kokeessa Kuivasjärvellä. Olisihan se ollut hienoa tämän tarinan lopuksi kirjoittaa saavutuksiimme se kolmas ykkönen ja sen myötä TK1 tunnus, mutta loppuhuipennukseksi tuleekin hyvä esimerkki, ettei tämä laji liian helpolta vaikuttaisi: tänään kokeessa olikin yllätyksekseni mukanani täysin eri koira! Hevostallien läheisyydessä oleva TOKOhalli oli hiekkapohjainen ja täynnä hajuja kuten oli Fannin sieraimet tuuheaa partaa myöten täynnä hiekkaa nuuskuttelusuorituksen jälkeen! Oliko tänään mukanani se jäljestämisvalio eikä TOKOkoira vai onko tämä yksinkertaisesti sitä mäyräkoiramaisuutta? Vai onko juoksuaika jo liian lähellä, siinäpä pohtimista. Täysi kymppi tuli luoksepäästävyydestä ja ysi hypystä, mutta muut osiot meni niiiin penkin alle, ettemme yhteispisteillä edes tulosta saaneet. Suorituksessamme oli niin koomisia piirteitä, etten voinut ihmettelyni lisäksi kuin itsekseni nauraa. Saattoihan osa yleisöstä naurahtaakin, mutta ne, jotka tiesivät taitomme, eivät tahtoneet uskoa silmiään! Tällä kertaa osallistuminen ei siis tuottanut tulosta, vaan sitä kokemusta sanan varsinaisessa merkityksessä! Nyt siis jäämme alkuperäisten suunnitelmiemme mukaisesti odottelemaan lähiaikoina alkavaa juoksua ja päätämme TOKOkilpailukauden talven ajaksi jatkaen ensi kesänä. Jatkamme lajia tavoitteeseemme asti, siihen kolmanteen ALOykköstulokseen saakka…. ehkäpä jatkamme edelleen AVOluokkaan ;)

Näinkin hienon TOKOmenestyksemme ovat mahdollistaneet koko TOKOporukkamme, josta tässä kiitos heille. Itse olen saanut usealta suunnalta kannustusta TOKOharrastukseemme, kuulemma harva mäyräkoira kun yleensäkään nykyään TOKOkokeissa kilpailee. Suosittelen vilpittömästi muillekin tätä tapahtumarikasta ja mielenkiintoista lajia, tässä kun kahta samanlaista treeni- tai koetilannetta todellakaan harvemmin sattuu!

Terveisin Outi&Fanni

(eli Outi Lehtisalo-Väyrynen & FIN JVA Merkaleen´s Tiffany)