Yhteystiedot

Tarina MEJÄ 2009 -kiertueelta, julkaistu Tuubi -lehdessä 1/2010

Fanni Ruotsin ja Norjan MEJÄ-kiertueella

Kait sitä ihminen on tykästynyt reissaamiseen, kun keksi suunnitellakaan noin 3530 km:n pituista automatkaa Oulusta pienenpientä Poksi-asuntovaunua perässä vetäen päämääränä Norjan Oslo, jota vielä lomareissuksikin kutsuu. Matkan taka-ajatuksena tosin oli kaksi jälkikoetta, joihin Fanni oli ilmoitettu: menomatkalla Ruotsissa Koppomissa  ja paluumatkalla Lötenissä Norjassa. Molemmat siis rajan tuntumassa lähellä Osloa. Kokeet löytyivät Ruotsin ja Norjan mäyräkoirakerhojen sivuilta, jonne ilmoittautuminen onnistui sähköpostilla käyttäen maiden omia lomakkeita. Koemaksut sovittiin maksettavaksi käteisellä koepaikoilla. Ajatus totetutettiin ja matka sujui liki täydellisesti….tässä hieman matkakertomusta:

Matka alkoi maanantaipäivänä 14.9.2009 Oulun Mäntylästä ensimmäisenä päämääränä Ruotsin Umeå, jonne matkaa tuli 530 km. Leirintäalue olikin kiinni eli majoituimme leirintäalueen ulkopuolella. Näin siis heti ensimmäisestä yöstä opimme, ettei kaikki leirintäalueet olekaan auki yötäpäivää, osa oli suljettu jo kokonaan, eihän kyseessä ollutkaan enää varsinainen lomakuukausi. Umeåsta hankimme kuitenkin Ruotsin leirintäalueoppaan, josta saimme tietoa avoinna olevista leirintäalueista puhelinnumeroineen. Seuraavana päivänä matkasimme Umeåsta Orsaan leirintäalueelle 550 km.

Keskiviikkkona Orsa-Arvika 300 km. Orsan kirjaston tietokoneelta luimme sähköpostit; huominen koe ei olekaan aamusta, vaan vasta klo 17:15. Siinä samalla sovimme tuomarin kanssa tapaamispaikan tarkemmin. Niinpä ajoimme Arvikan leirintäalueelle kaikessa rauhassa, ehdimme käydä kaupassakin Arvikassa ja nauttia illastakin ennen pimeää.

Torstaipäivänä 17.9.2009 ajoimme Arvikasta Koppomin keskustaan tapaamispaikalle, josta tuomarin vaimo Eva tuli meidät hakemaan. Ajoimme heidän kotipihalleen jättäen vaunun sinne ja lähdimme autolla lähimaastoon koepaikalle. Koe oli Värmlandin Mäyräkoirakerhon järjestämä nelipäiväinen koe, Fanni oli ilmoitettu kokeen viimeiselle päivälle ja tuomari oli Jan-Erik Nilsson. Jäljen oppaana oli suomalaissyntyinen nainen, onneksemme suomea puhuva ja näin ollen kommunikointi oli täysin ongelmatonta. Vaikka koetilaisuus oli totutusta tavasta poiketen erikoinen, vähän yksityistilaisuuden kaltainen, itse koesuoritus Fannilla oli normaalin oloinen. Tällä jäljellä oli katkokulmia kaksi sekä yhdellä suorallakin veretön osuus. Ampumisreaktio tosin testattiin 50-100 metriä ennen kaatoa keskeyttämällä hetkeksi jäljestäminen. Kaatona oli kauriinsorkka. Jäljen suorituksessa meni 20 min. ja lähdimme hakemaan arvostelulomaketta, johon tuomari oli merkinnyt palkintosijaksi ykköstuloksen! Ihan hieno tunne!

Matka jatkui vielä kokeen jälkeen Ruotsista rajan yli Norjan puolelle Osloon ja näin ollen päivän kilometrimäärä oli 250. Norjassa ensimmäisenä tiedustelimme huoltamolta leirintäalueita, Norjan leirintäalueopaskirjasta kun meillä ei vielä siinä vaiheessa ollut. Ensimmäinen leirintäalue oli kiinni, samoin toinen, joten P-paikan oli pakko kelvata nukkumiseen keskellä pimeää Oslon yötä.

Perjantaiaamuna leiripaikan vaihto Bogstadin leirintäalueelle, ajoa vain 40 km. Saimme myös kullanarvoisen leirintäalueoppaan käsiimme. Näin oli puolet kokeista suoritettu, varsinainen päämäärä tavoitettu ja ns. kahden päivän loman osuus saattoi alkaa. Tutustumiskäynnille Oslon keskustan nähtävyyksiin matkasimme linja-autolla.  Aurinko paistoi, varjossa 23astetta, auringossa mittari näytti 29, siis täydellinen kesälomafiilis J Lauantain aloitimme urheilullisesti koirien kanssa aamulenkillä Holmenkollenille. Huikeat maisemat Osloon!

Matkaa jatkettiin kaikessa rauhassa lauantaina iltapäivällä kohti Löteniä, mutta sillä matkallapa sattui vastoinkäyminen: asuntovaunun rengas puhkesi E6 moottoritiellä! Onneksi 60km nopeusrajoitusosuudella, mutta kenties juuri siinä olleen tietyön vuoksi, ken tietää.

Matkaa jatkettiin renkaan vaihdon jälkeen, tosin jo pimeän tullen ja siinä pimeydessä arvioimme kyllä päässeemme koepaikalle saakka, kun tutun näköiset mäyräkoiran kuvalla varustetut opasteet oli laitettu ohjeistamaan koepaikalle. Kello ei tosin ollut kuin 21 paikkeilla, mutta säkkipimeys kun tuli jo kahdeksan maissa. Kilometrejä 150.

Sunnuntai 20.9.2009: Koe alkoi aamulla yhdeksältä suomalaiseen tapaan arpomalla tuomarit ja jäljet. Koiria oli eri rotuisia pääasiassa Norjasta, mutta jokunen myös Ruotsista. Suomesta ei ollut muita. Yllättävän vähän oli mäyräkoiria, vaikka kokeen järjestäjä oli Hedmarkin Mäyräkoirakerho. Kaikkiaan 33+6  koiraa oli koeluettelon mukaan kokeessa ja tuomareita kuusi. Tero nosti Fannille jälkinumeron 25 ja tuomariksi tuli Vidar Bakkelund. Odottelimme tunteroisen verran kunnes opas Trond Björnar Nilsen tuli hakemaan meidät koepaikalle, jossa Tero ja Fanni lähtivät jäljestämään minun ja Amberin jännätessä autolla. Norjassa jälki ilmeisesti tikutetaan veressä kostutetuin kauriin sorkin ja sorkka köytetään kaadolla puuhun rautalangalla. Näin ollen yhtenäistä verijälkeä ei ole. Emmekä tottapuhuen tienneet Norjan kokeen jälkikuviosta ennakkoon: neljä kulmaa, joista yksi katkokulma. Lisäksi veretön osuus yhdellä suoralla. Yksi makaus. Luotimme ja todistimmekin sen, ettei sitä ihmisen tarvitse kuviota tietää, kyllä se koira tietää J Fannin jäljellä oli heti alkumatkalla useita kasoja kauriiden ulosteita, jotka vaikuttivat tuoreilta eli kaurislauma oli sotkenut täysin verijäljet ristiin rastiin.  Oli siinä Fannilla nuuskuttamista. Tero totesi kokeen olleen vaativimman kuin koskaan Fannille, joko tekotavan tai kaurislauman takia. Lopun sorkkakin oli kadonnut. Vaikka Fanni jäljesti sinnikkäästi jäljen loppuun, ei Tero osannut arvioida suorituksen palkintosijaa. Näin ollen jännäsimme lopputilaisuuteen saakka tuloksen julkistamista. Ensinnä tuomarit luettelivat nollatuloksen saaneet, sitten alkoi tulosten lukeminen. Fannille ei siis nollaa tullut ainakaan, vaikka niitä oli jopa 14. Tuomarimme aloittaessa tulosten lukemisen häntäpäästä, jouduimme yllätykseksemme odottelemaan Fannin arvostelun julkistamista ja kas kummaa: Tero kävi pokkaamassa Fannin ykköspalkinnon Champion-ruusukkeineen! Upea tunne!

Tähän saakka olikin ollut uskomattoman upea kesäinen ilma kaikkialla, mutta tuloksia odotellessa alkoi ripistellä vähän vettä. Matkaa jatkettiin vielä sunnuntaina Lillehammerin kautta päämääränä E6 varrella oleva Magelin leirintäalue Trettenissä, jossa olikin matkan ehdottomasti paras leirimaisema. Sunnuntain ajokilometrit 216. 

Maanantaina Magelin leirintäalueelta ajelimme aurinkoisessa säässä upean Rondanen kansallispuiston vuoristojen kautta menevää Endenin – Folldalin maisematietä, jossa maisemat olivatkin koko matkan upeimmat. Todella hieno reitti ja olikin se kansallinen turistitie. Matkustimme myös Dovrefjällin kansallispuiston upeiden vuorien noustessa reittimme vierellä kohti Trondheimia, jota lähestyessä alkoi vesisade ja miltei keskustaan päästessämme tapahtui jotain erikoista: E6-moottoritien liikenne oli pysäytetty, liikenne opastettiin kiertotielle ja voinette arvata, että liikenne oli jumissa. Lähdimme oikaisemaan Trondheimin ohi lähiön kautta kohti Ruotsin rajan suuntaa ja tottahan siinä hieman eksyttiin, eihän opasteita näkynyt eikä meillä tietty kaupunkikarttaakaan, mutta ei mitiä hätiä, paikallisen avuliaan huoltamomyyjän hyvien ohjeiden mukaan päästiin mutkittelevan lähiötien kautta isolle moottoritielle ja taas suunta oli oikea. Kuulimme huoltamolla myös syyn liikenteen pysäytykseen: joku tyyppi oli uhannut hypätä moottoritien korkealta sillalta! Mutta kysyvälle siis tie neuvottiin. Edelleenkin kuitenkin matkasimme pienoisessa jännityksessä, nyt polttoaineen riittävyyden suhteen, sillä valitsemamme rajanylitysreittimme pitkällä osuudella ei huoltamoita ollutkaan, ei muuta kuin pimeitä P-paikkoja. Onneksi pääsimme Ruotsin puolella huoltamolle asti ja tankkauksen jälkeen majoituimme Duvedin leirintäalueelle päivän 470 ajokilometrin päätteeksi.

Tiistaiaamuna Duvedissa koeteltiin sitten aamulenkillä kaatosateessa kastuneiden koirien tuomista pieneen asuntovaunuun…pyyhkeillä sai ihmeitä aikaan eikä pieni vaunu kärsinyt kosteusongelmia.

Päivällä tutustuimme Åreen, josko tulisimme sinne talvella laskettelemaan. Seuraavana kotimatkalla oli vuorossa sovittu tapaaminen Krokomissa Fannille suunnitellun tulevan sulhasen Hissmovallens Zecarin kanssa (Ruotsin ja Norjan ajovalio, Ruotsin muotovalio sekä Ruotsin jälkivalio). Östersundin shoppailujen aikana oli sadekin loppunut ja matka jatkui kohti Strömsundin leirintäaluetta, jonne matkasimme 240km.

Keskiviikko 23.9. Strömsund –Oulu, matkalla ruokailu Luleån satamassa – vaunussa tietenkin, ja reissun pisin ajomatka päivää kohden 784km. Kotona myöhään illalla, ei muuta kuin nukkumaan väsyneenä, mutta onnellisena turvallisesta matkasta.

Matka oli pitkä, mutta onnistunut koskapa edelleenkin voimme molemmat muistella matkaa lomamatkana. Kielitaitoa olisi ehkä tarvittu enemmänkin, mutta selvisimme nykyisellä. Ruotsin, Norjan ja Englannin sanakirjat oli kyllä mukana. Riistahavaintoja liikenteessä matkan aikana oli kaksi hirveä, kolme kettua, yksi kissa ja jopa yksi sammakko loikki tien yli, kaikki ohitimme onnekkaasti. Matka kesti siis kymmenen päivää ja yhdeksän yötä; viisi Ruotsissa ja neljä Norjassa. Koirammekin käyttäytyivät mallikkaasti koko reissun ajan, on todella helppoa matkustaa niiden kanssa, taitavatkin jo olla varsinaisia Karavaanarikoiria. Reissun tuloksena oli lomafiilis ja mahtavat maisemat ja ennen kaikkea Fannin Ruotsin jäljestämisvalion arvo, Norjan jälkivalion arvo sekä näin ollen jo aiemmin Suomen jäljestämisvalion arvon nuuskuttanut Fanni jäljesti ansiokkaasti Pohjoismaiden jäljestämisvalion arvon, mikä on todella hieno saavutus kolmivuotiaalle Fannille!

Innostavin matkaterveisin

Outi, Tero, Amber & Fanni eli POHJ JVA FI JVA NO JVA SE JVA Merkaleen´s Tiffany