Minä Fanni

Alla hieman minusta luonnehdinnan lisäksi, että olen temperamenttinen, reipas&iloinen, (yli)sosiaalinen, (yli)vilkas mäyräkoira.

Olen karkeakarvainen mäyräkoiratyttö, olen syntynyt 29.7.2006 Pyhäjoella Merkaleen's kennelissä. Viralliselta nimeltäni olen Merkaleen's Tiffany, kutsumanimeni on Fanni. Lempinimiäni on mm. Pekku, Pekkunen (Ranni silloin kun olen pahalla tuulella). Olen ollut sijoituskoirana, mutta keväällä 2009 emännästäni tuli omistajani, Kennelliiton omistajatodistuksen mukaan virallisesti 28.4.2009.

 Syksyllä 2006 olin aika pieni tyttönen

Olen valioarvon saavuttanut jäljestämisessä, joten minua voi tituleerata arvonimellä FIN JVA eli Suomen jäljestämisvalio, kuten seinälläni olevassa kunniakirjassakin lukee ;)

Olen toisenkin diplomin saanut seinälle: Vuoden 2008 MEJÄkoira -kakkonen, Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho oli palkinnut minut kevätkokouksessaan, kiitos heille!

Ja jos diplomeista ja titteleistä puhutaan, on niitä useampiakin: minulla on myös Ruotsin jäljestämisvalionarvo onnistuneen Ruotsin jälkikokeen sekä Norjan jälkivalionarvo Norjan jälkikokeen ansiosta. Näiden titteleiden tultua emäntä anoi Suomen Kennelliitolta minulle vielä Pohjoismaiden jäljestämisvalion arvon, mikä myönnettiin 29.1.2010.

Olen harrastellut kaikenlaista: minusta kaikki yleensäkin on kivaa! Olen kokeillut eri lajeja: LUOLApuolella muutamat treenit ja pari koetta. Olen MEJÄilyyn ja TOKOiluun panostanut 2008 ja 2009, kuten tuloksetkin kertovat ja kesän 2010 ykköslajina olikin sitten VERI.

TOKOtreenit on miltei päivittäistä, yritän arjessakin pysyä hyvillä tavoilla, siitähän se TOKOilu lähti, nyt on pronssinen koulutustunnus TK1 saavutettu. Jäimme emännän kanssa lajiin sen verran koukkuun, että treenaamme omaksi iloksemme lajia vieläkin, vaikka koeura on tauolla. Uutuutena olemme kokeilleet NAKSUkoulutuksella opittuja uusia temppuja, mukavaa sekin, saa nimittäin itse päätellä, mitähän se emäntä haluaa minun tekevän. Aika haastavaa. Nam, TOKO ja NAKSU on kivoja lajeja, kun saa paljon namupaloja...sitä enemmän namuja tulee, mitä paremmin/useammin treenaa, suosittelen muillekin :)

Vesiriistatutustumiskäynti ensimmäisenä kesänäni 2007 nuorena tyttönä oli erittäin mieleinen, vaikka emäntäni pelkäsi minun hukkuvan, kun en ollut koskaan ennen sitä edes käynyt vedessä. Todistin uinti-innokkuuteni niin, että pääsin VERIkurssille kesällä 2008, tosin kurssin tärkein huomio oli, että noutoa pitää treenata...thyi, kun oli pahanmakuinen varis :( Tosin tähän päivään mennessä olen edistynyt emäntäni mielestä todella paljon, nouto onnistuu jo yllättävän hyvin :) Kävimme nimittäin uudelleen vesiriistakurssilla toukokuussa 2010, siis kertauskurssilla hakemassa uutta potkua. Treenauksessamme olemme jo alkeista ottaneet ison askeleen eteenpäin, takana on jopa koetuloksia kesältä 2010, mutta treenaus jatkuu tavoitteena lajin harrastus. Pohjois-Suomen mäyräkoirakerho palkitsi minut vuoden 2010 VERIkoira -kisan kakkoseksi. Kesän 2011 ensimmäisessä kokeessani Pomarkussa valioiduin siitäkin lajista epävirallisessa Suomen mestaruuskokeessa ollen Suomen toiseksi paras vesiriistamäyräkoira!

Allaolevassa kuvassa on ainoa AJOtreeneistä saamani saalis :) Olin vasta puolivuotias, kun ensimmäisen kerran äkkäsin iltalenkillä lähimaastossa citypupun piileskelemässä, enköhän alkanut emäntäni suunnattomaksi yllätykseksi ajamaan jänistä ihan haukun kans. Kyllä ihmettelin itsekin omaa käyttäytymistä. Taitaisi minussa silti hieman löytyä aineksia ajopuolelle, ainakin olen niillä muutamilla pienillä treenikokeiluilla kovasti hakenut ja muka ajanutkin jänistä....hukkaan asti. AJOharrastus taitaa jäädä kyllä lajeistani kokonaan pois, kuten luolapuolikin, emäntäni on siihen suuntaan päättänyt...no on minulla mielekästä tekemistä ihan riittämiin ilman niitäkin :)

Emäntä keksi myös entistä vaativampaan jäljestyslajiin tutustumisen syksyllä 2008 ja yllytti isännän hommaamaan metsästyslupien lisäksi hirvenampumisluvan vahingoittuneen hirvenjäljestyskokeeseen pääsyn takaamiseksi....tosin VAHIkokeet ovat jo osaltani ohi, kun sain hyväksytyt tulokset heti kahdesta ensimmäisestä kokeesta kesällä 2009 enkä enää voi niihin osallistua....harmi, se oli kivaa. Jospa kokeilisinkin jossain vaiheessa hirvenjäljestyskoetta :)

Edellämainittujen lajien lisäksi olen harrastellut mitä mieleen juolahtaa luonnetestistä möllimaastokisoihin, mutta totuus on, että elokuussa 2010 kokemani mäyräkoirahalvaus tulee rajoittamaan harrastuksiani tulevaisuudessa. Onneksi ehdin tutustua eri lajeihin, näin ja koin paljon lyhyessä ajassa. Mikään ei onneksemme jäänyt ns. kesken, mitä emme voisi enää harrastaa: TOKOssa saavutimme tavoitteemme, luolille emäntäni ei olisi minua enää muutenkaan päästänyt ja näyttelyssäkin saavutimme mm. sertin - sen Mettämiehen Sertin :) 

Jatkan siis jäljestystä ja vesiriistaa, ne onkin olleet minulle mielekkäimpiä lajeja! Vaikka eipäs ne uutuuslajit lopu, sillä kesällä 2011 kokeilen sopisiko RallyTOKO vartalolleni :)

Tietojani Suomen KoiraNetissä

sekä

Ruotsin Hunddatassa

lisäksi

Ruotsin TaxDatassa